SAY NO TO KIDS, DRUGS

mitä kun yhtäkkiä lähestyy elämän käännekohtaa, eikä edes jaksa vaivautua vastaamaan kysymyksiin siitä
aion antautua helsingin huomaan vielä vuodeksi. this city is my lover
huomaan mieltyneeni nyt vain tiettyyn seuraan. voimavarani eivätkä ehkä halunikaan riitä ylläpitämään monia suhteita niinkuin joskus ennen
valikoin, kuten aina ennenkin.
satunnaisina viikonlopun iltoina en ole minä vaan joku muu ja muut hauskuuttavat minua
       "kumarrun sun luo, kuiskaan, oletko sinäkin se oikea?"
         ja
       "tunnit kulkee, en oota sua nyt enempää, jos et soita sittenkään"
          vuorottelevat mielessäni
en kestä itseäni näin.
voisitko, darling, palauttaa jalkani alleni?

punastun

ja sanon että olen sun

kokonaan

ja sinä katsot mua

kuin selittäisin hepreaa

I'M GONNA ROUGE MY KNEES AND ROLL MY STOCKINGS DOWN

ansaitsin ne vastaanotot ja ne naurut ja ne kättelyt ja tämän loman ja ne cocktailit ja sen humalan kaiken sen aherruksen jälkeen
tuskinpa suomalainen teatteri tulee enää miellyttämään
ansaittiin yhdessä ne suudelmat ja ne kouristelevat varpaat ja ne kuiskaukset ja sen huojennuksen

majaa rakennetaan

Kuinka monella koululla on omat festarinsa? what?! Mate, WE DO!
Olipa kerran lähtö rakkaimmasta ympäristöstä kohti kesää, jonka aikana tulevan vuoden blancot sivut saavat sateenkestävät Iso-Britannian lipun merkit. Perhe pekoneineen ja kouluineen.
Tuun kaipaamaan raastavasti tätä kämppää, koulua jonka takia mä täällä oon, sekä mun maailman ihanimpia tovereita, jotka ovat saaneet mussa paljon aikaan sekä mä toivon mukaan heissä, nähdään taas! Merci tout.
Heti aamun jälkeen kävellessäni pois halusin vielä kääntyä, juosta muutamaan luokkaan sekä käydä makoilemassa Pengerkadulla! Helvetti. Se on menoa nyt. Vuoden päästä takas. Hyvää kesää jäbät!!!!!!
ps tää ploki sit muuttuu syyssäällä pläjäilemään kulttuurimuutoksen mukaisesti
   Maailma kävi muuten Kyläilemässä.