tänään olin katsomassa kouluni teatterikurssilaisten proggiksia joissa on ystäviäni
viimeistä en vielä nähnyt
mutta tähän mennessä ovat olleet pysäyttäviä
se sytytti minussakin taas eloon sen tunteen
sen palon tehdä teatteria
siitä on hetki aikaa kun olen viimeksi saanut olla joku toinen persoona
leikkiä sillä
leikkiä tilalla
maailmalla
sanoilla
näyttämöllä
monet toverini ympärilläni tulevat perheistä, joissa teatteri on pyörittänyt heidän arkeaan
he puhuvat lapsuutensa öistä päiväkodeissa
pitkistä illoista yksin
mutta kuinka he pienestä asti ovat olleet vanhempiensa rakentamalla näyttämöllä
äitinsä käsikirjoittamana
isänsä ohjaamana
he ovat kasvaneet siellä
minä luen sellaisesta elämästä kirjoista.
mutta minun tulevasta perheestäni tulee sellainen
rakkautta
teatteria
