Tosi monien mun kanssaopiskelijoiden vanhemmat ovat jollain taiteellisella tai kulttuurisella alalla. Mun porukat eivät ole pätkääkään taiteellisia. En halua kertoa heidän yhteisestä yrittäjyydestään: en häpeä sitä ammattia mutta ärsyynnyn. Isän kanssa mulla kyllä musiikkimaku natsaa lähes täysin, äiti... en jaksa edes puhua mutsista.
Olin mun hyvällä uudella kalliolaisella ystävällä ja hänen isänsä tuli siihen juttelemaan. Hetken päästä: "Hei, mä lähen nyt katsomaan sen Kaurismäen uuden leffan ja sitten mä meen kuuntelemaan semmosta musiikkiesitystä." "Kenen kanssa meet?" "No yksin tottakai!" - Meitsin porukat käyvät kaikissa suurten nimien jäähallikonserteissa ja elokuvissa kerran neljän vuoden sisällä. Miten mun isovanhemmat olivat maalareita tai muusikkoja, mutta heidän jälkikasvunsa on hypännyt taiteellisen kiinostuksen yli meikään ja siskooni? Taiteelliset vanhemmat ovat yleensä niin vapautuneita teinilastensa suhteen. Omani eivät ymmärrä tippaakaan tästä maailmasta.
Onneksi asun yksin.
parhain koulukiireisin terveisin
kuraverinen
lounas
