Tää hullu kaupunki valloittaa mut joka päivä uudelleen
Just casually viime keskiviikkona Asa Masan lyhytleffassa in a casual Los Angeles look-a-like house with all these awesome mates of mine. Stay tuned, lads.
And then...
Torstaina astelen töistä ulos, katson meiliä ja luen häkeltyneenä sanoja ruudulta -
- as I was still a child jumaloin Danny Kayetä 40- & 50-luvun musikaalileffoissaan antamassa aivan uudenlaisen maailman kosketuksen. Hiiteen muumit, tämä oli jotain paljon upeampaa! Rakastin tunteiden äärimmäisyyksiinvetämistä, ylivedettyä mutta silti nerokasta komiikkaa, sekä se musiikki, jota Kayen leffoissa kuulin, vaikutti lähtemättömästi. Näyttämömusikaalit ja -elokuvat kuten Chicago ja Gentleman Prefer Blondes löivät niin ällikällä, että lähes mikään muu ei ole mua koskaan kutsunut samanlaisella soundilla kuin musiikkiteatteri.
Niin, mikään muu paitsi Englanti.
Ja nyt yhtäkkiä sain meilin, jossa kerrottiin mun lähtiessä kyseiseen luvattuun maahan vaihtoon mulla on kahdessa eri teattericollegessa paikka joiden väliltä pitää valita. Ohsweetjesusshitlordfuckduckwhat.
Valinta oli helvetin vaikea, mutta uskomatonta, että pääsen maistamaan nyt jo teatterikoulutusta.
Torstai-yönä oli aivan pakko juhlistaa katsomalla Danny Kayeta pitkästä aikaa.
Hyvää juhannusta. Apua.
avec mon amour Meeri
