Olisinpa elänyt ajassa, jolloin ihmiset todella kunnioittivat toisiaan, oli maine, oli arvokkuus.
Juhlissa mekot olivat pitkiä ja miehet parhaimmissa frakeissaan flirttailivat hienovaraisesti, hipaisivat naisia, katselivat heitä. Tanssit olivat tunnelmallisia, intensiivisiä, ei epämääräistä pomppimista paikallaan aneemisen biitin tahtiin. Jos kohtasi jonkun, ajatteli häntä todella, kirjoitti kirjeitä. Rappiokin oli upeampaa. Viski, naiset, uhkapelit klubeilla. Olisinpa elänyt ajassa, jolloin jo aamupalalla maisteltiin viiniä peruukit päässä. Tai pikkutunneilla sukkanauhat irroitettiin ja sukkahousut rullattiin punattuihin polviin. Päivän huvitukset olivat viulumusiikkia, teatteria, tai jazzia. Kirjailijat loivat salaperäisiä teoksia. Työskenneltiin päästäkseen pitkälle, oppiakseen lisää, saadakseen himoitsemansa kunnian, ei vain klikkailtu.
klik, klik.
