Oli kylmä. Et polta lähes koskaan, mutta kun näit mun ottavan savukkeen rasiastani, pyysit yhtä. Menin istumaan kirjakahvilan ulkopuolella olevalle marmorikaiteelle, sillä muistan, kuinka jalat tuntuivat raskailta pitkästä päivästä. Vielä ei ollut ilta, sillä aurinko osui jostakin takaa syksynomaisesti Kaisaniemen kohoaviin taloihin. Istuit viereeni juuri, kun raitiovaunu pysähtyi lähes alapuolellamme ja lausuit ääneen toiveesi olla vastakkaisen talon vanhanaikaisella parvekkeella. Silmieni ihaillessa sitä, tulitkin minuun kiinni. On kylmä, sanoit. Potkit leikkimielisesti jalkaani omallasi ja rohkenin nojata olkaasi. Tiesin silloin, tiedän nyt ja tulen aina tietämään, että tämä kaikki on sinun teatteriasi.
